Ruma nukke ja huopatossut

Eräs ystävättäreni täyttää kohta viisikymmentä, mutta ei aio juhlia. Haluan kuitenkin muistaa häntä pienellä lahjalla.

Harrastan kaikenlaisia käsitöitä ja olen tehnyt huovuttamalla kaikenlaista ... ns. märkähuovuttamalla.

Nyt ajattelin kuitenkin kokeilla neulahuovutusta.

Aloitin aika haastavasti ... päätin 'tekaista' näköisnuken.

...heh, heh...

Koko kevään olen sitä sitten värkännyt. Villatkin ovat moneen otteeseen loppuneet, mutta olen hakenut Tiimarista aina lisää ja joka kerta kassa on muistanut kysyä 'Tarviitko neuloja myös?'

Nukke ei tunnu valmistuvan... tai oikeammin siitä ei näytä tulevan sellainen kun ajattelin. -
Eipä sitä niin vain 'tekaista', tekisi mieli pestä ja vanuttaa.

Syntymäpäivä lähestyy vääjämättä ja lahjan olisi pitänyt olla jo valmis. Käyn taas hakemassa lisää villaa ... tälläkertaa vähän isompia pusseja ...

"Tarviitko neuloja kans?" kysyy myyjä ."Ei kiitos" vastaan, "taidan siirtyä märkähuovutukseen."

Olin juuri päättänyt uudesta lahjasta; tossut, kuten olen tehnyt kaikille muillekin ystävilleni.

Ehkä ajatus on tärkein ...


Kun saan nuken joskus valmiiksi, annan sen hänelle myöhemmin mikäli hän 'tunnistaa' sen omakseen.


ps.
Kun nukke viimein valmistui, en kehdannut antaa sitä kenellekään.
Suunnittelin, että sen voisi viedä mökille kotihaltijaksi, mutta se mökki on vielä hakusessa :)!